
Verotus on iso osa minkä tahansa yhteiskunnan rahoittamisessa. Verotuksen avulla valtio saa itselleen rahaa, jolla voidaan järjestää kansalaisille erilaisia palveluita. Korkeasta elintasostaan, kattavasti sosiaaliturvastaan ja vahvoista julkisista palveluistaan tunnetussa Suomessa onkin käytössä varsin monitahoinen verotusjärjestelmä, jolla on keskeinen rooli yhteiskunnan eri osa-alueiden rahoittamisessa.
Suomen veropolitiikan tavoitteena voidaan sanoa olevan edistää tasa-arvoa ja hyvinvointia sekä maan taloudellista vakautta. Tässä artikkelissa käsittelemme erilaisia Suomessa maksettavia veroja, joista monet ovatkin varmasti lukijoille jo entuudestaan tuttuja. Valokeilaan pääsevät muun muassa kotimainen tulovero, pääomatulovero sekä arvonlisävero.
1. Henkilökohtainen tuloverotus Suomessa
Kaikkein keskeisin ja parhaiden meidän kaikkien tuntema verotustyyppi on tietenkin tuloverotus. Tuloverotuksen ideana on, että kaikesta kansalaisten tienaamasta tulosta peritään tietty prosenttiosuus valtion kassaan. Suomessa käytössä on niin sanottu progressiivinen verotus, jossa vähemmän tienaavat maksavat lähtökohtaisesti vähemmän veroja kuin mitä enemmän tienaavat. Näin tasoitetaan tuloeroja sekä varmistetaan, että myös vähiten tienaavilla on edes jossain määrin varaa asua ja elää maassamme.
Henkilökohtaisten tuloveron kerää Suomen valtio, ja sen absoluuttinen määrä vaihtelee tuloluokittain. Tuloluokkia on kuusi kappaletta:
- 0–20 500 euroa
- 20 500–30 500 euroa
- 30 500–50 400 euroa
- 50 400–88 200 euroa
- 88 200–150 000 euroa
- 150 000–X euroa
Veroprosentti vaihtuu jokaisen rajan kohdalla. Ensimmäisestä 20 500 eurosta veroprosentti on 12,64 %, kun taas 150 000 jälkeen veroprosentti on jo 44,00 %.
Moni suomalainen ei ota tuloveron kasvamista huomioon puhuessaan esimerkiksi julkisuuden henkilöiden tuloista. Esimerkiksi 200 000 vuodessa tienaava pop-artisti saa verrattain vähän rahasta käteen, vaikka summa sinänsä korkea olisikin. Eniten tienaavat siis joutuvat rahoittamaan hyvinvointivaltion palveluita merkittävästi enemmän kuin vähemmän tienaavat. Silti toki Suomessakin on olemassa huomattavia tuloeroja. On viime kädessä henkilöstä ja tämän elämänkatsomuksesta ja poliittisesta kannasta kiinni, kuinka reiluna tätä pidetään.
Huomautettakoon, että tuloverotus koskettaa monia erilaisia asiakkaan tienaamia varoja. Jos kansalainen esimerkiksi voittaa rahaa verotettavalta nettikasinolta, tulee myös näistä voitoista ilmoittaa verottajalle tuloveron maksua varten. Jos tosin käytössä ovat verovapaat kasinot, ei voitoista tarvitse maksaa veroja. Nettikasinoiden kohdalla verotettavuus ja verovapaus riippuu siitä, missä päin maailmaa nettikasinon toiminta on lisensoitu. Jos lisenssi on peräisin Euroopan unionista, ei saaduista voitoista tarvitse maksaa veroja eikä ilmoittaa mihinkään.
2. Pääomatuloverotus Suomessa
Tavanomaisen tuloverotuksen lisäksi toinen suomalaisen verotuksen päätyypeistä on pääomatuloverotus. Maassamme verotetaan pääomatuloa muun muassa sijoitustuloista, vuokratuloista ja saaduista singoista. Nämä kaikki tulot katsotaan siis muulla tavalla kuin työllä ansaittuina tuloina.
Pääomatulovero Suomessa on kiinteä, mutta se jakautuu kahteen tasoon seuraavasti:
- 30 % pääomatuloista 30 000 euroon asti.
- 34 % pääomatuloista, jotka ylittävät 30 000 euroa.
Esimerkkinä voidaan ottaa tilanne, jossa asiakas ostaa osaketta (tai vaikkapa kryptovaluuttaa) 1000 eurolla. Tämä sijoitusinstrumentti nousee 101 000 euron arvoon, jolloin henkilö myy instrumentin 100 000 euron voitoilla.
Pääomatuloverotus lasketaan tässä tilanteessa niin, että 30 000 eurosta maksetaan 30 prosenttia eli 9000 euroa. 70 000 eurosta puolestaan maksetaan 34 prosenttia eli 23 800 euroa. Yhteensä 100 000 euron voitoista maksetaan siis 32 800 euroa pääomatuloveroa, jolloin käteen jää 67 200 euroa sekä alun perin sijoitettu 1000 euroa.
Pääomatuloverotus vaihtelee eri maissa varsin rajusti. Joissain maissa pääomatulovero on lähes olematon, kun taas toisissa pääomatuloa verotetaan varsin raskaasti. Kroatiassa pääomatuloa verotetaan vain 10 prosentin edestä, kun taas Australiassa pidätetään peräti 45 prosenttia. Toisaalta Australiassa pääomatuloveroprosentti laskee puolella, jos sijoitusinstrumentti on omistettu vähintään 12 kuukauden ajan.
3. Kirkollisvero

Kirkosta eroamisesta on tullut viime vuosina melko yleinen ilmiö Suomessa. Tämä selittyy pitkälti uskonnon suosion ja merkityksen jonkinlaisella vähenemisellä, mutta osa saattaa erota kirkosta myös kirkollisveron vuoksi
Kirkollisveron määrä vaihtelee hieman kunnasta riippuen noin 1–2 prosentin välillä. Esimerkiksi 30 000 euroa tienaava maksaa siis vuodessa noin 300–600 euroa kirkollisveroa.
4. Arvonlisävero

Viimeiseksi listallemme otimme arvonlisäveron, joka ei ole mikä tahansa tulovero vaan kulutusvero, eli sitä maksetaan tuotteiden hinnoista. Toisin kuin monissa muissa maissa, arvonlisävero tosin lasketaan tuotteiden hintoihin jo valmiiksi, joten kauppojen asiakkaat eivät välttämättä edes juuri kiinnitä siihen huomiota. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ALV lisätään tuotteisiin vasta kassalla, jolloin hyllyllä ilmoitettu hinta pompsahtaa ylöspäin.
Seuraavassa on listattuna suomalaiset ALV-verokannat:
- Tavallinen 24 %:n vero: Tämä koskee useimpia tavaroita ja palveluita, mukaan lukien elektroniikka, vaatteet ja viihde.
- Alennettu 14 %:n verokanta: Koskee elintarvikkeita, ravintolapalveluita ja eläinten rehuja.
- Alennettu 10 %:n verokanta: Kattaa palvelut, kuten matkustajakuljetukset, kirjat sekä tietyt kulttuuri- ja urheiluaktiviteetit.
Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröityneet yritykset voivat yleensä vähentää liiketoimintaansa liittyvistä ostoista maksamansa arvonlisäveron.
Lopuksi
Listamme erilaisista suomalaisista veroista ei luonnollisestikaan ole kaiken kattava. Olemme jättäneet siltä pois muun muassa erilaiset yritysverot, kiinteistöverot, varainsiirtoverot, kunnalliset verot, perintöverot ja lahjaverot. Suosittelemmekin tutustumaan kaikkiin itseä kiinnostaviin ja koskettaviin veroihin myös omatoimisesti virallisten Verohallinnon lähteiden kautta!